Vaikka sisältö on aina novellin julkaistavuuden pääasiallinen kriteeri, voi myös muotoseikoilla olla vaikutusta julkaisupäätökseen. Erityisesti novellikilpailuissa, joissa raati joutuu lukemaan satoja novelleja, saattaa vastenmielinen ulkoasu karsia novellin. Ja olisihan kirjoittajan ajateltava myös toimittajan työn helpottamista, josta harvoin saa muuta palkkiota kuin hyvän mielen, eikä aina sitäkään. Ulkomuodolla voi olla vaikutusta myös palautteen nopeuteen, sillä vaikealukuiseen tekstiin on suurempi kynnys paneutua.

Vähimmäisvaatimus on konekirjoitettu teksti, jonka värinauha on luettavan tuore. Riittävä puhtaaksikirjoittaminen on myös asiallista, etteivät käsin tehdyt korjaukset häiritse lukemista. Tilaa on jätettävä rivien väleihin ja marginaaleihin myös toimittajan korjauksia ja huomautuksia varten. Kirjoita vain toiselle puolelle paperia, sillä se helpottaa mm. kopiointia.

Tämän lukijoilla lienee kuitenkin käytössään tietokone tekstinäsittelyohjelmineen, jolloin huomio kiinnittyy lähinnä tulostimen jälkeen. Toimittajan painajaisena ovat himmeäjälkisellä matriisikirjoittimella piperretyt tekstimassat, mahdollisesti vielä repimättömälle jatkolomakkeelle printattuna. Kannattaa nähdä vaivaa parhaimman mahdollisen tulostuslaadun varmistamiseksi.

Tekstin stilisointi on tietokoneella helppoa, joten muokkaamisen vaiva on syytä nähdä. Kohtuullisen harva riviväli, riittävät marginaalit ja luettava kirjasinkoko (esim. 12 pistettä kirjasintyypistä riippuen) ovat minimivaatimukset. Kirjasintyypiksi pitkään tekstiin sopii parhaiten antikvatyyppinen päätteellinen kirjasin, kuten Times. Koruttomia, suoraviivaisia tyyppejä, kuten Helveticaa voi käyttää lähinnä otsikoissa. Älä käytä useampaa kuin kahta kirjasintyyppiä, ellei tekstin luonne sitä erityisesti vaadi. Lihavointia (konekirjoitustekstissä alleviivattu) ja kursiivia (aaltoviivalla alleviivattu) on samoin syytä käyttää säästeliäästi. Asiallinen ulkomuoto auttaa huomion kiinnittämistä sisältöön, ja asian perillemenohan on kaiken ydin.

Kun novelli on valmis ja viimeistelty, se pistetään kuoreen ja lähetetään valitulle julkaisukanavalle. Ainokaista konekirjoituskappaletta ei kannata lähettää vaan kopio, sillä alkuperäistä ei yleensä palauteta.

Saatekirjeeksi riittävät yhteystiedot eli nimi, osoite ja puhelinnumero. Jos jotain katsoo tarpeelliseksi kertoa, tulisi sen koskea novellia, mutta yleensä on parasta antaa tekstin puhua puolestaan. Laajat taustatiedot kirjoittajasta saattavat herättää ennakkoasenteita, ja tekstin sisällönhän tulisi ratkaista. On turha luulla, että vuolailla itsekehuilla voi vaikuttaa julkaisupäätökseen, usein vaikutus on jopa kielteinen. Samoin kaikenlainen etukäteislobbailu julkaisun edistämiseksi on yleensä turhaa, mutta novellin perään voi kyllä kysellä muutaman kuukauden kuluttua lähettämisestä.

Mukaan voi laittaa maininnan, missä formaatissa teksti on mahdollista toimittaa tietokonelevykkeellä, jos novelli julkaistaan. Levykettä ei kannata laittaa mukaan alkuvaiheessa.

On kohteliasta lähettää novelli vain yhdelle lehdelle kerrallaan. Postitus kaikkiin mahdollisiin lehtiin teettää turhaa työtä kuormitetuilla toimittajilla, ja on noloa vetää novelleja pois jos se haluttaisi julkaista useammassa paikassa. Ei tietenkään saa antaa useamman toisistaan tietämättömän toimittajan julkaista novellia.

Kaupallisten kustantajien kohdalla asiassa on hiukan tinkimisvaraa, sillä julkaisukynnys on korkealla ja kustannustoimittajat saavat töistään palkkaa. On myös turhauttavaa odotella aina puoli vuotta yhden kustantajan kanssa. Summittaisten postitusten sijasta kannattaa kuitenkin käyttää harkintaa sen suhteen, mitkä ottaa ensisijaisiksi kohteiksi markkinoinnilleen.