Tuomas Akvinolainen

Kiitä, Siion, Vapahtajaa

Sekvenssit (sequentiae) ovat keskiaikaisia virsiä, joita laulettiin jumalanpalveluksessa (missa solemnis) kirkkovuoden juhlissa ja pyhimysten merkkipäivinä. Sekvenssin, kuten muunkin keskiaikaisen runouden, huomattavin ero antiikin runomittoihin verrattuna on siinä, ettei se enää perustu pitkien ja lyhyiden tavujen vaihteluun. Sanapaino on sama kuin proosassa ja säkeen tavuluku on kiinteä. Tärkein ulkonainen tehokeino on loppusointu, jota käytetään säkeistöjen muodostamisessa.

Puolivälissä 1200-lukua alettiin viettää uutta juhlaa nimeltä Corpus Domini (tai Corpus Christi), ehtoollisessa Kristuksen ruumiiksi muuttuvan pyhän leivän juhlaa. Tuomas Akvinolainen kirjoitti paavi Urbanus IV:n pyynnöstä tätä juhlaa varten hymnin Pange lingua gloriosi ja sekvenssin Lauda Sion Salvatorem (josta jäljempänä jonkinlainen käännös). Näistä kahdesta Maskun kirkkoherra Hemminki yhdisti 1600-luvun alussa oman mukaelmansa, johon perustuu nykyisen virsikirjamme virsi 221 (ent. 233 "Kiittäen nyt ylistämme rakkautta Jeesuksen"). Tänä vuonna Corpus Christi ajoittuu kesäkuun 6. päivään.

1
Kiitä, Siion, Vapahtajaa,
paimenta ja opastajaa,
kiitä hymnein ja lauluin.
Miten pystyt, niin vain kiitä,
siltikään ei kiitos riitä:
Hän on kaikkein mahtavin.

2
Kiitoksen syy erityinen:
tänään leipä eläväinen,
ravitseva tarjotaan;

kahdentoista veljen ryhmän
antimena pyhän pöydän
nauttineen sen uskotaan.

3
Olkoon kiitos täysi, syvä,
soinniltaan myös kaunis, hyvä,
mielen ilo sulokas.
Päivää näet muistetaan juhlien,
kun katettiin kerran ensimmäisen
ateria arvokas.

4
Uusi annin Herran uuden,
uusi laki, pääsiäinen,
vanhan kauden lopettaa.
Entisen pois ajaa uutuus,
karkottaa pois valheen totuus,
päivänvalo yön poistaa.

5
Ehtoollisen yhteydessä
Kristus sanoi: tekemänsä
tehtävä on muistokseen.
Neuvomina tavan pyhän
pyhitämme viinin, leivän
panttina pelastukseen.

6
Kristityihin oppi juuttuu:
lihaksi jo leipä muuttuu
sekä viini vereksi.
Mitä et näe, tajua
sen usko olkoon voimana
tapahtumain lisäksi.

7
Muoto vaikka erilainen:
merkki vain, ei olevainen
pitää hyveet piilossa.
Ruokaa liha, veri juomaa,
silti Kristus ehyt, huomaa,
kummassakin muodossa.

8
Joka ottaa, osiin ei jaa,
pilkkoa ei, ei voi murtaa;
nautitaan vain täytenä.
Yksi ottaa, ottaa tuhat,
yhtä paljon kaikki saavat;
siltikään ei häviä.

9
Nauttii hyvät, nauttii pahat
mutta eri osan saavat:
elämään tai kuolemaan.
Kuolee pahat, hyvät elää,
katso, loppu eriävä,
vaikka annin tasataan.

10
Murrettu kun leipä vasta,
älä järky, vaan nyt muista,
että löytyy palasesta,
sama kuin täyteen kuuluu.
Ei se särje olevaista;
ei vähennä koosta, tilasta
merkityn, ja ainoastaan
merkin murto tapahtuu.

11
Tässä leipää enkelien,
ravintoa matkamiesten,
todellista leipää lasten;
heitetä ei koirille.
Tähdissä se ilmoitetaan,
aika, Iisak kun uhrataan,
uhrikaritsa valitaan,
mannaa sataa isille.

12
Hyvä paimen, tosi leipä,
Jeesus, sinä sääli meitä:
meidät ruoki, meidät peitä,
silmäin eteen hyvää heitä
täällä maassa eläväin.
Sinä, joka kaiken tiedät,
joka täällä ruokit meidät,
pöydässäsi siellä heidät,
tee meistä kanssaperijät,
toverit miesten pyhäin.

Aamen. Halleluja.

Raija Vainio