Mistä tietää, onko kaappi pimeä?

Mikään ei raivostuta yhtä piristävästi kuin suomalainen koulutuspolitiikka. Viimeisimpänä viihdykkeenä on ollut ammattikorkeakoulujen jatkotutkintosumutus, joilla on sokaistu useampi ikäluokka kerralla.

Raivo-sedän aamupipari muuttui kurkussa sirotemiinoitteeksi vain pari viikkoa sitten, kun maakunnan ykköslehti haastatteli aiheesta kolmea oikeustradenomiopiskelijaa. Immet kiittelivät uudistusta ja arvelivat, että oikislaisia varmasti harmittaa, kun ”tradenomi ylempi amk” kilpailee aikanaan samasta työpaikasta juristin kanssa. Riemu lienee ennenaikaista, sillä raja se on turkulaisten hampurilaisketjujen laajenemisessakin.
Ammattikorkea puhaltelee putkistaan nipuittain insinöörejä, joiden neurologisia kytkentäkaavioita peittää paksu piitahnakerros. Eräs kohtaaminen ajoittui vappuaattoon, jolloin ei-akateemisissa juhlissa rikkurina olleen yllekirjoittaneen oli paettava olohuoneessa heräilevää erekokkoslaista kaskupiiriä parvekkeen tupruun.

Sademetsän tuhoaminen ei ehtinyt edes alkaa, kun mummon kuolinpesästä realisoidulla putkijakkaralla killittävä insinööriopiskelija iski. Entuudestaan tuntematon nippeliville arveli, että: ”Sinä olet sitten semmoinen niin kutsuttu akateeminen, vai?” Pakko myöntää, sillä koko maailman lisäksi meidät erotti myös nuhruinen yo-lakki ja perusteellisesti ryömitty opiskelijahaalari. ”Te olette just niin turhia, kun ette valmistu, ettekä saa sen jälkeen töitäkään.”

Intissä ahmittu lähitaisteluoppi vilisti filminä iiriksillä ja alkoi pohdituttaa, kumpi meistä poistuisi. Siis kaiteen yli. Lopulta toinen poistui yksin etuovesta ja toinen sammui yksin kutsujen emännän parisänkyyn. Ja siitä oli muuten todella ankea herätä.
Kohtaaminen toisen entuudestaan tuntemattoman tulevan insinöörin kanssa sijoittui samankaltaiseen ryhmäillanviettoon. Neljännen punkkupullon jälkeen oli hyvä ajatus väitellä siitä, oliko mahdollista ilman jääkaappiin sijoitettuja apuvälineitä tietää, paloiko valo myös oven ollessa suljettuna.

Yhteisymmärrystä ei saavutettu kahden tunnin – ja koko muun seurueen nukahtamisen – jälkeenkään, jolloin inssille oli kerrottava totuus. ”Jos seisot alasti toiminnassa olevan jääkaapin suljetun oven edessä, eikä sinulla ole kaapissa kameroita tai mittalaitteita, et kerta kaikkiaan voi tietää, palaako se valo siellä vai ei. Voit vain päätellä.” Inssi lipoi leuhkana huuliaan ja vastasi: ”Minäpä haen silloin erittäin pieniä lämpötilaeroja mittaavan laitteen ja otan lukemat kaapin ulkopuolelta.”

Kolmannella kerralla näyttämönä oli vanhan tutun valmistujaiset. Virallisen osuuden jälkeen höyryttiin olutpullot kourissa saunaterassilla ja selailtiin painotuoretta, 20 vuodeksi salaiseksi julistettua päättötyötä, jonka jokaisella sivulla oli kielioppivirhe.

Tyytyväinen myhäily paljasti jatko-opintosuunnitelmat. ”Sitten onkin enää jäljellä se väitöskirja. Meidän opettajammekin sanoi, että se kannattaisi hoitaa pois alta mahdollisimman nopeasti.”.

Ja silloin Raivokin hiljeni.

Raivo Kuulaa voi lähestyä osoitteessa kiljukaa@yahoo.ie