Vapaasti vanhoillinen Tuttavapariskunta järjesti por­no­bileet. Illanistujaiset eivät olleet orgiat. Ohjelmaan kuului pientä purtavaa, olutta, viiniä ja aikuisviihteen katsomista. Kieltäydyin kutsusta. Minusta ajatus oli outo. Olen nähnyt elämäni aikana muutamia pornofilmejä. Yhdessä niistä naisen emättimeen tungettiin banaani, toisessa itänaapurinnäköinen tyttö tyydytti itseään klarinetilla. Ehkä jo arvaatte, etten paljoa perusta pornosta. En, vaikka ihmisen genetiikkaan on kai koodattu, että yksioikoisistakin panokuvista kii­hottuu. Tuotokset on suunnattu ennen kaikkea miehille, vaikka tekijöiden mukaan naiset ovat yhä kasvava markkinarako. Eettinen ja valveutunut kuluttaja voi vastustaa pornoa monesta syystä. Otetaan vertailukohdaksi vaikka kasvis­syönti. Jos et syö lihaa, koska eläimet kärsivät, et katso  pornoa, koska ihmiset kärsivät. Ja joissakin tapauksessa myös eläimet.... Näin ei ehkä ole Suomessa, jossa aikuisviihdettä tuottavat asialleen omistautuneet sek­si­pa­pit­taret, raakkelit ja mariahit. Muualla maailmassa on toisin. Seksiteolli­suuteen liittyy sairaita ja rikollisia piirteitä; naiskauppaa ja pahoinpitelyä. Toisaalta tutkijat sanovat pornon olevan Suomessakin portti prostituuti­oon. Pornon sanotaan myös turrutta­van. ­Eestaas, sisään ja ulos, uuh ja aah. Freytagin kukkuloita, suspenceä tai katharsista eivät näiden rainojen käsikirjoittajat taida pahemmin miettiä. Hustlerin päätoimittajan sanoin: "Nuhjuisista käsi­työ­kuvastoista on tehty nuorten kaupunkilaisten trendiviihdettä." Ehkä kyse onkin onnistuneesta markkinoinnista eikä todellisten tarpeiden tyydyttämisestä. Itse ajattelin välttää porno­pimujen ansan ja olla  edelleen vapaasti vanhoillinen.  Heidi Laaksonen