Palstalla TYY:n edustajiston jäsenet kommentoivat opiskelijaelämää sivuavia kysymyksiä. Mikä on vakavin ongelma edustajiston toiminnassa? Suvi Routasalo, Keskustaopis­kelijat: “Edustajien suuri vaihtuvuus. Mielestäni vakavaa ongelmaa edustajiston toiminnassa ei ole. Jos joku ongelma kuitenkin pitäisi nostaa esille, niin se olisi edustajiston jäsenten suuri vaihtuvuus: vaalien jälkeen porukka vaihtuu yleensä lähes kokonaan. Jatkuvuus jää muutaman “vanhan” edaattorin harteille. Uudella edustajistolla menee turhan paljon tehokasta työaikaa esimerkiksi ko­kouskulttuurin sisäistämiseen eikä asioita välttämättä pystytä heti hoitamaan täysipainoisesti. Tällöin on vaara, että vanhojen edaattoreiden painoarvo voi kasvaa suhteettoman suureksi heillä olevan kokemuksen vuoksi. Varsinkin pienten ryhmien kohdalla tilanne voi muodostua hankalaksi, kun väliin saattaa jäädä edus­tajistokausi tai jopa kausia ilman omaa edaattoria. Esimerkiksi omaa ryhmääni Keskustaopiskelijoita tällainen tilanne kohtasi edustajistokauden 1997-99 jälkeen. Tuon edaat­torittoman kauden aikana aiemmin edustajiston toiminnassa mukana olleet ihmiset olivat jättäneet akateemisen maailman taakseen ja asiota jouduttiin opettelemaan alusta lähtien uudelleen. Mitään ratkaisua tähän ongelmaan ei minulla ole. Opiskelijat elävät niin hektistä aikaa elämssään, että sitoutuminen edustajistotyöskentelyyn kahta vuotta pidemmäksi aikaa ei ole monellekaan mahdollista. Vaihtuvuudessa voin nähdä myös vahvuuden; uudet ihmiset tuovat mukanaan uusia ajatuksia eikä edustajiston toiminta pääse väljähtymään. Martti Uusitalo, Viherhiukkanen: “Klikkiytyminen. Edustajistoryh­män toiminta määräytyy liiallisesti edustajistoryhmien val­ta­ja­kaan­tuman (eli edustajamää­rien) ja eri ryhmien välisten suhteiden mukaan. Sen sijaan, että puhal­lettaisiin yhteen hiileen ja valittaisiin paras henkilö tehtävään, yritetään juntata oma ehdokas läpi tai pudottaa epämiellyttävän ryhmän ehdokas. Samoin asiakysymyksissä läpime­noon vaikuttaa turhan usein se, kenen suusta esitys kuuluu. Asioista kyllä neuvotellaan ryhmien sisällä, mutta ryhmien kes­kenäi­nenneuvottelu jää usein vähemmälle. Silloinkin, kun neuvottelut onnistuvat, ne tapahtuvat useimmiten ryhmäpuheenjohtajien kesken, ja aito keskustelu jää vain "ryhmässä sovittiin" tasolle. Tämä edesauttaa myös pas­si­voi­tumista: on helppoa jättää ottamatta asioista selvää ja luottaa siihen, että kyllä ryhmäpuheenjohtaja hoitaa. Myös ryhmän ulkopuolisten kontaktien solmiminen han­ka­loituu: on vaikea luoda neuvotteluyhteyksiä jos ryhmässä on jo sovittu yhteinen kanta. Klikkiytyminen haittaa erityisesti pienien ryhmien toimintaa, joiden on vaikea saada omia esi­tyksiään läpi. Isoissa ryhmissä puolestaan eriävät mielipiteet voivat jäädä paitsioon. Edustajistossa tulisikin pyrkiä laajaan yhteistyöhön, niin ryhmien kesken kuin henkilökohtaisesti. Enemmän henkilökohtaista otetta ja vähemmän ryhmäsotia, kiitos!”