Vammaisten eristäminen jatkuu Esteetön UTU-työryhmän sihteerinä kuluneen vuoden toimiessani olen toistuvasti törmännyt henkilöihin, jotka osoittavat myötämielisyyttä vammaisten aseman parantamiseksi. Lähes poikkeuksetta keskusteluista jää kuitenkin se kuva, että myötämielisyys onkin vain valekaapuun puet­tua välinpitämättömyyttä. Jotkut rohkeat sanovat suoraan, että “mitäs te nyt tuollaista, onhan teillä ihan hyvin asiat täällä Suomessa”. Asiat eivät ole hyvin. Vammaisten eristäminen eri yhteiskuntaelämän alueilla jatkuu edelleen. Kyse ei ole useinkaan suorasta syrjinnästä vaan  eristämisestä. Miksi yhä järjestetään – yliopiston ja ylioppilaskunnan toi­mestakin – tilaisuuksia, joihin esimerkiksi pyörätuolilla liikkuvalla ei ole mitään mahdollisuuksia osallistua? Itse en keksi kestävää perustelua eris­tämiselle, kyse lienee viime kädessä asenteista. Esteetön UTU-työryhmän toi­minnassakaan ei ole kyse ur­pu­tuksesta vaan yrityksestä totetuttaa  tasa-arvoa yhteiskunnassa. Ainoana keinona tosiasiallisen tasa-arvon saavuttamiseen on – työryhmissä ja niiden ulkopuolella - yhdessä eläminen, osallistuminen. Yhdessä elämällä saamme aikaan muutoksen. Syytä on myös vammaisissa, me kun emme aina itsekään usko, että olemme lopulta samanlaisia kuin muut. Yksi unelmistani on vammaisten tosiasiallisen tasa-arvon toteutuminen yliopistolla. Jukka Kumpuvuori, Oik. yo,  Esteetön UTU-työryhmän sihteeri