Tommi
Kitin liikkeessä näkyy vapaus ja vauhti
Suomalaisen
tanssitaiteen kärkinimiin kuuluvan Tommi Kitin Aurinkobaletille
tekemä teos 5 alkua sai ensi-iltansa Manillassa 10.10.
Teos kuvaa
liikkeen avulla ihmisten välisiä kohtaamisia. 5 alkua ei ole
juonellinen teos, eikä näin ollen kerro tarinaa, jossa olisi sanoin
ilmaistavissa oleva alku ja loppu.
Koreografin itsensä
mukaan esitystilanne ja katsoja muodostavat lopullisen (vai
hetkellisen?) päätelmän siitä, mistä teoksessa on kyse.
Usein kuulee
sanottavan, että nykytanssia ei voi mennä katsomaan, koska siitä ei
ymmärrä mitään. Ei ainakaan ole mahdollista löytää teoksesta niitä
merkityksiä, jotka koreografi on siihen istuttanut.
Käsiohjelmien
uuvuttavan yksityiskohtaisten selitysten sijaan Kitti on vapauttanut
katsojan mielikuvituksen ja oman teoksensa tanssijoiden kautta elämään
uutta elämää, josta on mahdollista synnyttää melkein mitä tahansa.
Voikin kysyä, kuinka paljon tanssiteoksen on oltava sanallistettavissa?
Esteetöntä
virtaa
Kitin
liikekielen perusominaisuus on liikkeen esteetön virta. Ensimmäisessä
liikkeessä on jo seuraavan siemen, ja näin edetään teoksen alusta
loppuun. On ilo katsella liikettä, josta puuttuu teennäisyys, keksimällä
keksityn erikoisuuden tavoittelu. Kitin liikekielessä on tyylikkyyttä,
josta syntyy tanssiin täydellisen luontevuuden illuusio, vaikkakin tällaisen
liikkeen suorittaminen on tanssijoille äärimmäisen vaikeaa.
Luonnostelun
makua
Kävin
katsomassa 5 alkua kaksi kertaa, ensi-illassa 10.10. ja toisessa
esityksessä 12.10. Aurinkobaletin työskentelyä pitkään seuranneena
tunnen tanssijoiden ammattitaidon korkean tason, mutta jostain syystä
heidän ensi-illan suorituksensa ei vastannut aikaisempaa tasoa.
Tanssissa oli luonnostelun makua ja viimeistelemättömyyden tuntua.
5 alkua on
abstraktiin liikkeeseen perustuva teos, jossa ei ole teatterillisia
elementtejä, jotka tukevat teoksen hahmottamista. Valtaosa teoksesta
tanssitaan hiljaisuudessa, jolloin ei ole musiikinkaan tukea.
Näin ollen
tanssijoiden rooli teoksen tulkkeina korostuu tavallistakin enemmän.
Ensi-illassa näytti kuin tanssijat olisivat olleet tekemässä yksilösuorituksia
yhdessä tekemisen sijasta. Epäonnistuneet ajoitukset häiritsivät
teoksen muodon havaitsemista.
Parannusta
tapahtui
Menin
katsomaan 5 alkua uudestaan kaksi päivää ensi-illan jälkeen.
Halusin nähdä, oliko koreografi todella tarkoittanut teoksen
esitystavaksi luonnostelunomaisuuden. Minua kiinnosti myös,
poikkeaisiko tanssijoiden suoritus ensi-illasta, vaikka edellisestä
esityksestä oli vain pari päivää.
Toinen esitys
ylitti kaikki odotukseni. Tanssijat olivat saaneet ilmaa siipien alle,
ja liike kulki. Raskaat liikesarjat etenivät kevyesti. Ajoituksetkin
oli saatu kuntoon, näytti kuin tanssijat olisivat hengittäneet yksistä
keuhkoista. Ryhmän tanssin yksiaikaisuus ja liikkeiden viimeistelty
tekeminen paljastavat katsojalle teoksen kolmiulotteisuuden. Kun syvyys-
ja leveysvaikutelma paljastuvat, korostuu myös vauhti, joka on
olennainen osa Kitin liikekieltä.
Mitä mahtoi
tapahtua Aurinkobaletin ryhmässä, ja yksittäisissä tanssijoissa, kun
näkemäni kaksi esitystä olivat niin kovin erilaisia? Harjoiteltiinko
välipäivinä lisää, vai tekikö vain lepo tehtävänsä? Joka
tapauksessa ryhmän toinen esitys osoitti, että
vaikea teos oli omaksuttu syvällisesti niin mieliin kuin
kehoihinkin. Ja koskapa ei ole kahta ilman kolmatta, taidan käydä
katsomassa esityksen vielä kerran.
Kirsi
Kainulainen