Tommi Kitin liikkeessä näkyy vapaus ja vauhti Suomalaisen tanssitaiteen kärkinimiin kuuluvan Tommi Kitin Aurinkobaletille tekemä teos 5 alkua sai ensi-iltansa Manillassa 10.10. Teos kuvaa liikkeen avulla ihmisten välisiä kohtaamisia. 5 alkua ei ole juonellinen teos, eikä näin ollen kerro tarinaa, jossa olisi sanoin ilmais­tavissa oleva alku ja loppu. Koreografin itsensä mukaan esi­tystilanne ja katsoja muodostavat lopullisen (vai hetkellisen?) päätelmän siitä, mistä teoksessa on kyse. Usein kuulee sanottavan, että nykytanssia ei voi mennä katsomaan, koska siitä ei ymmärrä mitään. Ei ainakaan ole mahdollista löytää teoksesta niitä merkityksiä, jotka koreografi on siihen istuttanut. Käsiohjelmien uuvuttavan yksityiskohtaisten selitysten sijaan Kitti on vapauttanut katsojan mielikuvituksen ja oman teoksensa tanssijoiden kautta elämään uutta elämää, josta on mahdollista synnyttää melkein mitä tahansa. Voikin kysyä, kuinka paljon tanssiteoksen on oltava sanallistettavissa? Esteetöntä virtaa Kitin liikekielen perusominaisuus on liikkeen esteetön virta. Ensimmäisessä liikkeessä on jo seuraavan siemen, ja näin edetään teoksen alusta loppuun. On ilo katsella liikettä, josta puuttuu teennäisyys, keksimällä keksityn erikoisuuden tavoittelu. Kitin liikekielessä on tyylikkyyttä, josta syntyy tanssiin täydellisen luon­tevuuden illuusio, vaikkakin tällaisen liikkeen suorittaminen on tanssijoille äärimmäisen vaikeaa. Luonnostelun makua Kävin katsomassa 5 alkua kaksi kertaa, ensi-illassa 10.10. ja toisessa esityksessä 12.10. Aurinkobaletin työskentelyä pitkään seuranneena tunnen tanssijoiden ammattitaidon korkean tason, mutta jostain syystä heidän ensi-illan suorituksensa ei vastannut aikaisempaa tasoa. Tanssissa oli luonnostelun makua ja vii­meis­telemättömyyden tuntua. 5 alkua  on abstraktiin liikkeeseen perustuva teos, jossa ei ole teat­terillisia elementtejä, jotka tukevat teoksen hahmottamista. Valtaosa teoksesta tanssitaan hiljaisuudessa, jolloin ei ole musiikinkaan tukea. Näin ollen tanssijoiden rooli teoksen tulkkeina korostuu tavallistakin enemmän. Ensi-illassa näytti kuin tanssijat olisivat olleet tekemässä yksilösuorituksia yhdessä tekemisen sijasta. Epäonnistuneet ajoitukset häiritsivät teoksen muodon havaitsemista. Parannusta tapahtui Menin katsomaan 5 alkua uudestaan kaksi päivää ensi-illan jälkeen. Halusin nähdä, oliko koreografi todella tarkoittanut teoksen esitystavaksi luonnostelunomaisuuden. Minua kiinnosti myös, poikkeaisiko tanssijoiden suoritus ensi-illasta, vaikka edellisestä esityksestä oli vain pari päivää. Toinen esitys ylitti kaikki odo­tukseni. Tanssijat olivat saaneet ilmaa siipien alle, ja liike kulki. Raskaat liikesarjat etenivät kevyesti. Ajoituksetkin oli saatu kuntoon, näytti kuin tanssijat olisivat hengittäneet yksistä keuhkoista. Ryhmän tanssin yksi­aikaisuus ja liikkeiden viimeistelty tekeminen paljastavat katsojalle teoksen kolmiulotteisuuden. Kun syvyys- ja leveysvaikutelma paljastuvat, korostuu myös vauhti, joka on olennainen osa Kitin liikekieltä. Mitä mahtoi tapahtua Aurinkobaletin ryhmässä, ja yksittäisissä tanssijoissa, kun näkemäni kaksi esitystä olivat niin kovin erilaisia? Harjoiteltiinko välipäivinä lisää, vai tekikö vain lepo tehtävänsä? Joka tapauksessa ryhmän toinen esitys osoitti, että  vaikea teos oli omaksuttu syvällisesti niin mieliin kuin kehoihinkin. Ja koskapa ei ole kahta ilman kolmatta, taidan käydä katsomassa esityksen vielä kerran. Kirsi Kainulainen