Hävettää ja suututtaa yliopistoni puolesta

Otsikko on lainattu professori Esko Valtaojan kolumnista “Myyr­manni, linkola ja terrorismi”, joka ilmestyi 29.10. Turun Sanomissa. Valtaojaa hävettää ja suututtaa se, että Linkola on päästetty yliopistolle luennoimaan ja   asiasta on kirjoitettu  Tylkkäriin. Valtaoja pitää Linkolaa kiihottajana, ja yhdistää hänet Osama bin La­deniin. Vih­jaapa hän myös, että Myyr­mannin pommittaja Petri Gerdt olisi saattanut olla “lin­ko­lalaisia”.

Valtaoja läksyttää yliopistoakin: “Ylioppilaskunta ei ole yliopiston ohjausvallassa, mutta eikö yliopiston sentään tulisi valvoa mihin sen tiloja käytetään? Linkolan kohdallahan kyse ei ole sananvapaudesta, vaan selvästä rikokseen yllyttämisestä.”

Ymmärrän, ettei yliopiston puolella haluta sotkeentua tähän asiaan. Mutta Valtaoja heittää suurimmassa pai­kallismediassa  rivien välistä vihjeen: jos yliopisto on sallinut Linkolan esi­telmöidä, yliopiston hallinnon täytyy jossain mielessä tukea hänen ajatuksiaan. Jään odottamaan yliopiston vastausta.

Akateemisella nuorisolla on aina ollut vaarallisia ajatuksia. 1930-luvulla me sekosimme suur-Suomen toteuttamiseen, 60-70-luvuilla kommunismiin ja 80-luvulla vihreään aatteeseen.  90-luvulta eteenpäin meitä on syytelty individualismista.

Selaillessani vanhoja Tylkkäreitä löysin vuodelta 1961 osuvan uutisen. SYL kutsui tuolloin Suomeen eteläafrikkalaisen kirjailija ja toimittaja Ronald Seagalin puhumaan maansa apart­heidpoli­tiikasta eli rotusyr­jinnästä. Helsingin Sanomat ja Ilta-Sanomat kuvasivat tapahtumaa seuraavasti: “Mihin jou­tu­i­simmekaan jos tämä käytäntö laajenisi?”. Helsingin Sanomat luonnehti Seagalin pääsemistä maahamme tyr­mis­tyt­tävänä köm­mäh­dyk­senä: “Sal­litaanko meillä julkisesti tuet­tavan esimerkiksi kumouksellista toimintaa jossakin naapurimaassa?”, kysyy puolestaan Helsingin Sanomat. Kyseessä oli siis mies, joka ei hyväksynyt rotuerottelua.

Valtaojan kirjoitus poiki heti samansuuntaista palautetta säh­kö­postilleni: “Onkohan mies menossa samaan kastiin niiden kanssa, jotka kautta aikojen pitävät yliopistoa kumouksen vaarallisena tyyssijana? Pahan siemenenä hän ainakin opiskelijoita pitää!”

Olin ihmeissäni, kun Linkola-juttuun ei tullut lukijapalautetta. Numero hävisi ennätykselliseen tahtiin ständeistä, mutta kiu­kustunutta pos­tia ei toimitukseen saapunut. Olisi pitänyt, sillä Linkolan puheet ovat pelottavia. Tässä Valtaoja on oikeassa ja siksi hänen kriittinen kirjoituksensa on enemmän kuin paikallaan.

Sen sijaan Val­taojalla ei  ole kovinkaan paljon luottamusta opis­kelijoihin ajattelevina yksilöinä, kun  hän uskoo meidän kertaheitolla ru­peavan lin­kolalaisiksi. Ja on yhtälailla pelottavaa, jos “sopimattomia”, “kumouksellisia” tai “oppositiovoimia” aletaan eristää yliopistolta. Keitä tänne sitten saa tulla puhumaan? Yliopisto-opiskelijat tarvitsevat niin oikeita kuin ‘vääriä’ ajatuksia oppiakseen ajattelemaan itse.