Vaatteet on mun aatteet "Hei tiäksä mitä nää on?" "Vaatteiltahan noi näyttää." "Sun vaatteilta. Tiäksä missä nää oli?" "Emmä tiedä. Pyykkitelineella kuivumassa kai." "Ei todellakaan ollu. Nää on lika­siakin. Arvaas uudestaan." "Kai ne sit oli olkkarissa." "Just niin. Olkkarin sohvalla ja lattialla ja keittiön tuolilla. Muistaksä mitä me ollaan sovittu?" "Me ollaan sovittu niin et mä en jätä vaatteitani lojumaan, jos sä raivaat noi sun lehdet ja paperit pois mun kirjoituspöydältä." "Ei me niin olla sovittu. Sun pitäis enste oppia pitään vaatteet kaapissa. Sitäpaitti mä tarviin mun muistiinpanoja." "Ja mä mun vaatteita. Mut noi paperit ja etenkin noi lehdet on lojunu tossa pöydällä ainakin kolme kuukautta, etkä sä oo koskenukkaan niihin." "Paraskin puhuja. Sun musa­lehtivuosikerrat vie kaappitilaa mun jutuilta. Niiden takia mun lehdet ei mahdu kaappiin. Etkä sä edes lue sun lehtiä." "Ei pidä paikkaansa. Just viime viikollakin luin Gösta Sundqvistin haastattelun. Lisäks mä sentään säilytän mun lehtiä jossain." "Mut miks sä et voi samalla intohimolla siivota sun vaatteitas pois keittiöstä ja huolehtii yhteisestä kodista..." "Niin kuin me sovittiin: siivoo sä eka roskalehtes pois mun pöydältä, niin kyl mä sitten..." "Tiäksä mikä sun ongelmas on? Sä et pysty huolehtiin omista asioistas vaan etit aina vikoja muista.”  Sari-Pentti