TURUN  YLIOPPILASLEHTI

[ Koti ] [ Ylös ] [ Mediakortti ] [ Yhteystiedot ] [ Palaute ] [ Arkistot ] [ Tilauslomake ] [ Lehtien jakelu ]

“Ylioppilaskunnan pakko­jäsenyys pitäisi poistaa”

Lauri Mertala, Lex:

“KYLLÄ. Ylioppilaskunta on re­liikki, joka on täyttänyt tehtävänsä. Se on liian raskas ja kankea koneisto hoitaakseen niitä tehtäviä, joita sillä tällä hetkellä on täytettävänä.

Toiminta on rutiinien ker­taamista, valmiin koneiston pää­määrätöntä pyö­rittä­mistä, mikä ei lopulta johda mihinkään vaan toistaa vanhoja perinteitä, joihin on totuttu ja joita kukaan ei osaa kyseenalaistaa.

Kukaan ei ole tullut ajatelleeksi, voitaisiinko nykyiset tehtävät hoitaa jollakin toisella tavalla.

Pakkojäsenyyden sallittavuutta on perusteltu yliopistolain esitöissä viittaamalla Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käytäntöön, jonka mukaan pakkojäsenyys on sallittu yhteisöissä, jotka hoitavat julkis­oikeudellisia tehtäviä. Mitä sellaisia   tehtäviä ylioppilaskunnalla on?

Mitä sellaisia tehtäviä ylioppilaskunnalla ylipäätään on, joita ei voitaisi hoitaa alemmalla tasolla (esim. ainejär­jestöt), lähempänä opiskelijoita ja vieläpä ilman pakkojäsenyyttä?

Laissa mainitaan ylioppilaskuntien tehtäväksi “olla jäsentensä yhdyssiteenä ja edistää heidän yhteiskunnallisia, sosiaalisia ja henkisiä sekä opiskeluun ja opiskelijan asemaan yhteiskunnassa liittyviä pyrkimyksiä.”. 

Mikä tahansa etu- tai ainejärjestö hoitaa samoja tehtäviä kuin laissa on lueteltu ylioppilaskuntien “julkis­oikeudellisiksi tehtäviksi”. Vielä ilman pakkoa. Yo-kunnan julkis­oikeudellinen status on nykyisellään keinotekoinen. Perustuslaki turvaa yh­dis­ty­mis­vapauden, johon sisältyy oikeus olla kuu­lumatta mihinkään yhdistykseen. Perusoikeuksien ydinalueeseen ei voida puuttua tavallisella lailla kuten tässä asiassa on tehty.

Olli Raimo, Einsteinit:

“EI. Ylioppilaskunta tuottaa jäsenilleen tarpeellisia palveluita. Jos jäsenyys olisi vapaaehtoista, ylioppilaskunnan talous olisi paljon hu­terammalla pohjalla, eikä palvelujen tasoa ja määrää voitaisi säilyttää.

Lisäksi vähenevistä resursseista huomattava osa jouduttaisiin käyttämään jäsenrekrytointiin.

Toisaalta opiskelijakortti ja YT­HS:n pal­­velut ovat etuja, joiden vuoksi uskoisin opiskelijoiden liittyvän yo-kuntaan vapaae­h­toi­sestikin.

Automaattijäsenyys takaa sen, että yo-kunta edustaa kaikkia korkeakoulunsa opiskelijoita ja valvoa heidän etujaan. Suuresta massasta on etua ja se tuo uskottavuutta edunvalvonnassa.

Väitteeseen, että nytkään ylioppilaskunta ei edusta kuin harvojen kantoja, voi vain todeta, että niin se demokratia toimii. Ne, jotka avaavat suunsa, saavat äänensä kuuluviin paremmin kuin vaikenijat ja baaripöydissä filosofoivat. Ainoa pakkojäsenyydestä jäsenille koituva haitta on jäsenmaksu, ja sen suu­ruu­teenhan itse kukin voi vaikuttaa demokratian keinoin.

Automaattijäsenyyden laillisuuden vatvominen tämän kysymyksen yhteydessä on hedelmätöntä. Au­tomaattijäsenyys on perusteltua, sillä ylioppilaskunta katsotaan julkis­oikeudelliseksi yhteisöksi, jolle valtio on siirtänyt tehtäviään: opiskelijoiden sosiaalisten, taloudellisten ja opintoasioiden ajamisen.

Kommentoitava väite on alku­jaankin asenteellinen puhuessaan pakkojäsenyydestä; yhtä hyvin voi puhua automaattisesta jäsenyydestä. Eihän kukaan tosissaan valita valtion, yhteis-, ihmis- tai My­nämäen kunnankaan pakkojä­se­nyydestä.

 222222222222