Onko se todella niin vaikeaa?
Valtiosihteeri
Raimo Sailas esitti viime perjantaina opiskeluaikojen rajoittamista.
Raimon mukaan Suomella ei ole varaa pitkiin opiskeluaikoihin. Äskettäin
Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa vaadittiin lukukausimaksuja ensin
ulkomaalaisille opiskelijoille ja sitten “hitaimmin eteneville”
suomalaisille.
Miten tällaista järjettömyyttä
pystyy suoltamaan valtamediassa, vaikka kerran toisensa jälkeen on kärsivällisesti
selitetty, miksi nämä
visiot ovat vailla järjen häivää? Onko se todella niin vaikeaa?
Opiskelijat eivät
valmistu nopeammin työelämään, koska he ovat opiskeluaikanaan työelämässä.
Koska on pakko. Koska opintotuella ei elä. Eikä pelkillä opinnoilla
työllisty. Yliopistolta poissa oleva opiskelija taas ei käytä
yhteiskunnan rahoja penniäkään, juuri siksi ettei opiskele.
Kuinka monta
kertaa pitää sanoa valtionvarainministeriölle, että yliopisto ei
ole mikään kansakoulu, jossa jokaisella oli oma pulpetti, ja jos ei
sitä käytä, niin se pulpetti on muilta pois?
Vaihtoehdot ovat
aivan selvät. Joko lisätään opintotukea, jotta voimme valmistua
nopeammin, tai sitten lopetetaan ruikutus opiskeluajoista. Pistää
vihaksi, kun lukee tällaista roskaa. Viimeiset
kymmenen vuotta on valtionvarainministeriö tolkuttanut, että kaikki
hyvä maksaa. Mihin kummaan oma oppi on unohtunut? Opiskeluaikojen
lyhentäminen maksaa ja piste. Se maksaa korotetun opintotuen verran.
Vai ilmaiseksiko kuvittelivat opiskeluaikojen lyhenevän? Huvikseenko
kuvittelivat meidän opiskelevan pitkään?
Eikö kukaan ole
viitsinyt ajatella, mitä seurauksia siitä olisi yliopistolle, jos
kaikki ne tällä hetkellä poissa yliopistolta (työssä tai muualla,
kokonaan tai osa-aikaisesti) olevat opiskelijat tekisivät niin kuin
Sailas käskee ja tulisivat opiskelemaan?
Kun yliopistolla
ei ole rahaa kouluttaa kunnolla niitäkään, jotka tällä hetkellä
opiskelevat? Entä jos päälle tulisi kymmeniä tuhansia opiskelijoita
työelämästä lisää valmistumaan nopeasti? Yliopisto räjähtäisi.
Ei näillä tiloilla, tällä kirjapulalla, tällä tietokonevajeella
kouluteta yhtään opiskelijaa enempää.
Työssäkäyvät
opiskelijat ovat myös varaventtiili yhteiskunnalle. Liikkuva,
“joustamiseen” –suomeksi pätkätöihin, ahdistukseen ja
alipalkkaan – tottunut ja sopeutunut opiskelijatyövoima on tärkeimpiä
suomalaisten työmarkkinoiden “kilpailukyvyn” – suomeksi kyvyn
tuottaa mahdollisimman paljon mahdollisimman halvalla – valtteja. Sen
sanoi suoraan kolmen ministeriön rahoittama tutkimus kuukausi sitten.
Eikö valtionvarainministeriö osaa tai halua lukea?
On
kiehtovaa, että muutenkin liian tiukalle venytettyjä kuvitellaan
voitavan venyttää niin pitkälle kuin lystätään. Tämä ei saa jäädä
tähän. Opiskelijat ovat äänestäjämahti –ylioppilaskunnan jäsenet
12 000 äänestäjää.
En suosittele äänestämään
ensi kevään eduskuntavaaleissa yhtään ehdokasta, joka ei selväsanaisesti
sanoudu irti lukukausimaksuista ja opintoajan rajoittamisesta.
Pallo on niillä,
jotka valtaa käyttävät – vielä tällä hetkellä.
Lasse
Miettinen
kirjoittaja on Tyy:n hallituksen puheenjohtaja
