Ruoantuoksua
ja rakkautta
Yrteillä
ryyditettyjä öljypulloja, viimeisteltyjä jälkiruoka-annoksia, gourmet-ruokia
ja kastikkeita, kuumana sihiseviä patoja ja pannuja.
Kamera pysyttelee
nautinnollisen kauan ravintolan keittiössä Sandra Nettelbeckin
saksalaisessa elokuvassa Kaikilla mausteilla (Bella Martha).
Katse hivelee valmiita, viimeistelyä odottavia annoksia, viipyilee
yksityiskohdissa ja aistii keittiön hektisen tunnelman. Työtapojen
yksityiskohtainen kuvaus on lumoavaa katsottavaa.
Kaikilla mausteilla
on paitsi kiehtova elokuva ravintolan keittiöstä, myös kuvaus palasta
aikuisen naisen elämää. Elokuvassa kyllä tunkeudutaan paljon
yksityiskohtaisemmin ruoan, raaka-aineiden ja reseptien maailmaan kuin päähenkilön
olemukseen. Päähenkilö Martha Klein (Martina Gedeck) säilyy läpi
elokuvan yllätyksellisenä, arvoituksellisena naisena, jonka seuraavaa
siirtoa on miltei mahdoton ennustaa.
Martha Klein on
veitsenterävä nainen. Hän työskentelee huipputason ravintolassa kokkina
ja on alallaan yksi kaupungin parhaista. Marthalle työ tuntuu olevan koko
elämä. Hänelle on luontevaa ruotia onnistuneen ruoan olemusta, mutta oman
elämän pohtiminen tuntuu hankalammalta.
Yllättäen Martha löytää
itsensä tilanteesta, jossa hänellä on huollettavanaan nuori tyttö. Itsenäisen
Marthan ei ole lainkaan helppo asettautua äidin rooliin ja sen mukanaan
tuomaan elämäntapaan, vastuuseen ja aikatauluihin. Samaan aikaan tilanne
muuttuu myös työpaikalla ja Martha joutuu kilpailuasemaan uuden kokin
kanssa. Vahvat, pippuriset persoonat ottavat elokuvassa mittaa toisistaan.
Kuohuvat tunteet käsitellään
veitsi kädessä ravintolan keittiössä ja maistellaan makuina ruoassa.
Katsoja voi tuntea keittiön tuoksut ja lieden polttavan kuumuuden ja myös
heittäytyä – yhdessä päähenkilön kanssa – kylmiön hyväilevään
viileyteen. Sävytetyt kuvapinnat ja ilmapiiriä mukaileva musiikki
johdattelevat tunnelmasta toiseen.
Kaikilla mausteilla
on elokuva, jota ei kannattele erityisen kekseliäs käsikirjoitus tai uraa
uurtava toteutustapa. Yllätyksettömyydestään ja arvomaailman
vanhakantaisuudestaan huolimatta Kaikilla mausteilla onnistuu olemaan
pieni ja kiehtova elokuva, jonka ei haluaisi loppuvan. Ruoantuoksua ja
rakkautta tulviva teos on kuvattu viehättävästi ja musiikkivalinnat on
tehty ajatuksella. Kaikilla mausteilla on elokuva kenelle tahansa.
Kukin katsoja voi löytää teoksesta omat suosikkimakunsa.
Jenni
Ukkonen
Aidot
eläimet jyräsivät Teletapit
Vietin
koko viime kevään sunnuntaipäiväni lotkottamalla television ääressä
luonto-ohjelmia katsellen. Osittain siitä syystä, että ne eivät
useimmiten vaadi liian vilkasta aivotoimintaa ja toisaalta vain siksi, että
pidän eläimistä.
Pitkään
luulin olevani ainoa, joka kyseistä krapulahupia harrastaa, mutta
keskusteltuani aiheesta tuttavieni kanssa olen huomannut, että kanssaihmisiäni
on olemassa. Luonto-ohjelmat näyttäisivät korvanneen varhaisaamujen
entisen suosikkini Teletapit. Kuka hullu jaksaisikaan niin aikaisin herätä?
Omalla kohdallani
luonto-ohjelmat eivät tosin näyttele enää pelkkää krapulapäivien täytettä,
vaan ne ovat siirtyneet pääni sisäisessä topten-listassa huomattavasti
korkeammalle. Karkotan luontodokkarien avulla pahan olon sunnuntaisin (ja
joskus lauantaisinkin) mutta katselen niitä myös viikolla. Enkä pelkästään
silloin, kun televisiosta sattuu sen aukaisuhetkellä niitä tulemaan.
Bongailen lehdistä luontsareiden lähetysaikoja ja järjestän omaa elämääni
niiden mukaan.
Luonto-ohjelmien
viehätys perustuu siihenkin, että niiden toteuttamiseen on pakostakin
paneuduttu. Siistiä jälkeä on kiva katsella. Ne tarjoavat myös seksiä,
väkivaltaa, viihdettä sekä tositosi-televisiota samassa paketissa.
Joskus vain jaksot
heittäytyvät turhan rankoiksi. Ainakin kovassa vastatuulessa
leijonien hyökkäyksiä antilooppien kurkkuihin kannattaa varoa välttyäkseen
turhilta sydänkohtauksilta. Onneksi ohjelmatiedoista ilmenee ainakin välillä,
millaisesta ekskursiosta milloinkin on kyse, jotta herkemmät voivat
varautua tuleviin kokemuksiin jo etukäteen.
Anna
Pesonen
