Onko
meistä barrikaadeille?
Vapun lähestyessä aloin ajatella
barrikaadeja.
Lähtisitkö sinä barrikaadeille huomenna? Minkä asian
puolesta olisit siihen valmis? Lähtisitkö lukukausimaksuja vastaan? Elämiseen
riittävän opintotuen puolesta? Paremman kaupungin, yhteiskunnan tai
maailman?
Onko meistä barrikaadeille? Sukupolvestamme ylipäänsä?
Mielipiteitä meillä tiettävästi on. Etuja, tarpeita, köyhyyttäkin
– viimeksi mainittua enemmän kuin tarpeeksi.
Ongelma ei ole siinä, ettei meillä olisi sanottavaa. Ulospäin
sanominen on ongelmamme.
Tyypillisin tyytymättömyyden ilmaisutapa on kabinettijupina.
Kabinettijupinan tuntomerkkejä on, että se tapahtuu suljetuissa
tiloissa, pienellä joukolla ja aina jo valmiiksi samanmielisten
kesken.
Tämä on liian tyypillistä opiskelijaliikkeelle. Ei ole mitään
apua siitä, vaikka kuinka puhuisimme toisillemme. Voimme tehdä sitä väsyksiin
asti, mutta yhtään lanttia lisää mihinkään arvokkaaseen ei sillä
saada.
Kabinettijupinan vastinpari on sisäinen keski-ikäisyys.
Sen tunnusmerkkejä ovat sisäsiisteys, konservatiivisuus, pienillä
kirjaimilla puhuminen ja nöyryys “päättäjien” (ilmaisu joka
implikoi että me emme niitä ainakaan ole) edessä. Se, mikä on ollut
omassa kabinetissa vielä argumentin leijonankynsi, muuttuu pehmeäksi
kissantassuksi, kun sisäinen keski-ikäinen ottaa komennon.
Sisäinen keski-ikäisyys perustuu tietenkin uskottavuuden
tavoitteluun, oletukseen, että uskottava – siis sanoman perille vievä
– esiintyminen edellyttää vastapuolen habituksen omaksumista: keski-ikäisen,
virkamiesmäisen, politiikan ammattijargonilla puhuvan.
Teemmekö ylioppilaskunnassa tätä? On kauhistuttavaa, miten
helppoa tähän on langeta. Tosiasiassa sisäinen keski-ikäisyys on
tietenkin sanoman uhraamista uskottavuuden alttarille. Siinä hukataan
juuri se liikkumavara, mikä on meidän valttimme – opiskelijoilta
suorastaan odotettu uskallus tuoda esille asiat kärkevämmin kuin muut.
Jos emme sitä käytä, niin häpeä on yksin meidän.
Kun tarjosimme kakkua päättäjille muistuttaaksemme, että
tuen viimeisestä korotuksesta on kulunut kymmenen vuotta, minulta
kysyttiin, missä se opiskelijoiden joukkovoima on. Kysymys oli hyvä.
Siihen pitää palata. Meidän ei tarvitse olla joukkovoimana liikkeellä
koko ajan, mutta meistä pitää välttämättä olla siihen.
Karista sinäkin sisäinen keski-ikäisesi jo tänään!
Ajattele barrikaadeja!
Lasse
Miettinen
Kirjoittaja on Tyyn hallituksen puheenjohtaja.
