Eturivin
paikkoja tarjolla
“Taide on mahtava ase taistelussa
kulttuuri-imperialismia vastaan.” Muun muassa näin neuvoi aikoinaan
kirpputorilta löytynyt suomi-venäjä-suomi sanakirja avaamaan ystävällisen
keskustelun Neuvostoliitossa. Järjestelmä romahti ennen kuin ehdin kokeilla
lausetta käytännössä, mutta kulttuuri-imperialismin vastaiseen taisteluun
myydään vielä lippuja. Eturivissäkin on vielä hyvin tilaa!
Juuri nyt barrikadeilla ei näy tapahtuvan mitään.
70-luvulla piirretyt rintamalinjat ovat sammaloituneet, retoriikka muuttunut
runoudeksi. Ei-kenenkään-maalla on niin hiljaista ja autiota, että taistelun
voisi melkein kuvitella päättyneen. Odotan kuitenkin väliajan päättymistä ihan
näillä hetkillä.
Ensimmäisen puoliajan missanneilla on tässä välissä
aikaa perehtyä juoneen ja päähenkilöihin. Käsiohjelmasta unohtunut
imperialismin määritelmä löytyy esimerkiksi Nykysuomen sanakirjasta, joka määrittelee
pääroiston tähän tapaan: “Valtiollinen pyrkimys, joka aineellisiin
mahtikeinoihin nojautuen tähtää valtakunnan alueelliseen laajentamiseen tai
laajan vaikutusvallan saavuttamiseen oman alueen ulkopuolella.
”Kulttuuri-imperialismi on tämän tyypin näennäisen harmiton mutta
kaikkialle ehtivä kaveri, joka taistelee sieluista esimerkiksi
elokuvateattereissa, kirjakaupoissa, levyliikkeissä ja radio- ja tv-kanavilla.
No, myönnetään. Itse tarina tuntui ensin jotenkin
vanhanaikaiselta, moneen kertaan nähdyltä. Roistot olivat epäuskottavia eivätkä
uhkakuvatkaan tuntuneet kovin pelottavilta. Kaavamaisen dialogin katkaisi aina
silloin tällöin jostain kuuluva karkkipussin rapina. Joku tirskui Independence
Dayn pateettiselle isänmaallisuudelle. Se taisin olla minä.
Yhtäkkiä tapahtumat saivat kuitenkin vakavan käänteen: näyttämölle
ilmestyi Halloween. Kurpitsalyhdyt oli saatu hädin tuskin kannettua lavalta,
kun sisään tanssivat täytetyt kalkkunat. Tämä on jo liikaa, ajattelin.
Odotin valon voimien väliintuloa tyytyväinen hymy kasvoillani, mutta mitään
ei tapahtunut. Painajaismainen kiitospäiväkohtaus vain jatkui ja jatkui.
Kiiltokuvalasten riemunkiljahdukset viilsivät korviani vielä väliajan
merkiksi laskeutuneen esiripunkin läpi. Ne kertoivat, että vielä pahempaa on
tulossa.
Hetkinen. Nyt tulee joku kuulutus. “Hyvä yleisö. Pian päättyvän
väliajan jälkeen jatkamme iltaa hyvin alkaneen mallioppimisen merkeissä. Omaksumme
halukkaasti monia meille entuudestaan vieraita käytäntöjä ja keksimme niille
suomalaiseen kielenkäyttöön istuvat nimet. Opimme esimerkiksi, miten casual
fridaytä tai prom nightia vietetään.”
Ystävät rakkaat. Nyt on kiire. Tuliko kenellekään mukaan
sitä sanakirjaa? Kerrottiinko siinä, miten tällaisessa tilanteessa toimitaan?
Carina
Berg
Kirjoittaja
on FM ja copywriter.
