Heräämisiä

 

Alkaa olla se aika vuodesta, kun pöly peittää tasaiset pinnat ja keuhkojen sisäpuolen: tupakoitsijat saavat keuhkoputkentulehduksen, syksy ei. Näistä varmoista merkeistä Tero huomaa kevään saapuneen ja sehän tarkoittaa sitä, että vappuvalmistelut täytyy aloittaa. [Kuules runotar, pois tällaiset jaarittelut. Näitä ei jaksa lukea kukaan. /päätoimittaja]

Tero laittaa siman käymään ja ostaa jo etukäteen munkintekotarpeet: jauhoja, sokeria, hiivaa sekä riittävästi öljyä paistamiseen. Vappuseuraan täytyy myös varautua, ja niin Tero kuuraa lattiat, tamppaa matot ja tuulettaa lopulta kodin raikkaaksi. [Varautuu vappuseuraan siivoamalla? Spärdäreitä sen pitäisi ostaa!]

 

Hyvissä ajoin Tero kutsuu ystävänsä vappuaatoksi luokseen, ja tokihan he innostuvat ajatuksesta.

– Kivaa, kivaa! Me tuomme sitten jotain naposteltavaa. [Maakuopassako sinä elät; vappuna otetaan vain kaljaa ja kossua. Tämän sinä vaihdat.]

 

Aattoiltapäivällä ystävät saapuvat sovitulla kellonlyömällä Teron luokse, kattavat tuomisensa pöytään ja siirtyvät olohuoneeseen nauttimaan kylmää simaa pikareista. Iltapäivä sujuu mukavia rupatellessa ja simaa kuluu, kun munkkeja paistetaan vuorotellen kuuman rasvapadan äärellä. [Eihän tässä jutussa tapahdu mitään. Eikö joku voisi vaikka kähmiä niitä munkkeja?]

 

Hyvissä ajoin seurue lähtee Taidemuseonmäelle kallisarvoiset valkolakit pussissa. Mäellä on ahdasta, mutta kyllä ylioppilaat tekevät tilaa toisilleen tungoksessakin. [Älä kehtaa. Jumalaton meno siellä on joka vuosi.]

 

Puheen ja muodollisuuksien jälkeen ystävykset lähtevät rauhalliseen kahvilaan muistelemaan lukioaikoja. Työlästä oli lukea fysiikan valinnaisia kursseja, mutta olihan niistä hyötyä yleissivistyksen kannalta. – Lukioajat olivat hienoja aikoja, nyt tosin menee vielä paremmin, lohkaisee seurueen koiranleuka. Ja nauru maittaa. [Tämä on täyttä paskaa. Mistä sinä luulet saavasi palkkaa, pässi?]

 

Kahvin jälkeen tilataan vielä konjakit vapun kunniaksi. Huhhuh, kuinka se polttaakaan kurkussa! [No niin, vihdoinkin. Miksi tämä ei voisi tapahtua jo aiemmin; ainakin meillä otetaan konjakit jo aatonaattona!]

 

Kahvilaan saapuu yllättäen Sanna ystävineen. Tero tunnistaa oitis luentotuttavansa, ja kohteliaana herrasmiehenä pyytää tulokkaita liittymään seuraan. Kohta onkin käynnissä vilkas keskustelu huutomerkin holtittomasta viljelystä nykypäivän kirjoituksissa. [Mitä sontaa!!! Ei tuollaisesta puhu kukaan! Pois koko kappale!!!]

 

Alkaa olla jo myöhä, joten kotiin on lähdettävä. Tero ja Sanna poistuvat kahdestaan, sillä heillä on sama matka ja puhuttavaakin tuntuu riittävän loputtomiin. [Tästä on paras seurata jotain kunnollista.]

 

Seuraavana aamuna Tero herää, katselee ympärilleen ja hymyilee hellästi. – Voi, millaisen sotkun saivatkaan aikaan kalliit ystäväni, hän hymähtää itsekseen ja nousee tiskaamaan simapikareita. [Saakelin komatsu, tässäkö tämä oli? Sinä puoskari heräät tänä vappuna hevosenpään vierestä.]

 

marehtija@yahoo.com