Myöhässä
Että mitäkö kuuluu loman jälkeen?
Totista opiskelua, tenttiä ja esseetä toisen perään. Niin, ja
graduaikatauluni pissii, ja kovaa. Kalenteriaukemilla vilahtelevat
syksyn ja talven suunnitelmat A,B ja C. Viime viikolla gradun piti olla
“suht kunnossa”. Totuus on, että ei ole.
Tällä viikolla kalenterissani lukee “gradun kimppuun täysiä”.
Suunnitelma B:stä on jäljellä vielä “kritiikki”-sana.
Suunnitelma D pätee edelleen, mutta sekin taitaa jäädä
gradun osalta haaveeksi, sillä tällä hetkellä kalenterini on suht
lukkoon lyöty ja täynnä toukokuun 20. päivään asti - kaikki
tavalla tai toisella opiskeluun liittyvää. Sen jälkeen viikko vapaata
ennen kesätöiden alkua. Joten revi siinä viikossa sitten gradua
kokoon. Pitäisi vielä järjestää pakkaukset ja muutot. Kyllähän
ihmeitä tapahtuu, mutta ilmoittautukoon minulle se mäkgaiver,
joka gradunsa on viikossa vääntänyt, kopioutunakin.
Tunnen itseni saamattomaksi luuseriksi, joka pettää rakkaat
lukijansa. Pahoittelen. En voinut tällä kertaa kirjoittaa teille
menestystarinaa. Mutta totta on myös se, että minulla ei oikeasti ole
ollut tänä talvena yhtään ylimääräistä aikaa. Tai ehkä minä
olen vain todella saamaton epäorganisoitunut opiskelijan rääpäle,
joka ei ymmärrä tulosvastuullisuuden perään mitään.
Olen miettinyt paljon koko opiskelijauraani, aikaani
opiskelijana – viimeisiä kuutta seitsemää vuotta. Aika on ollut
hyvin monisäikeinen, vivahteikas ja rikas. Välillä hyvin kivulias ja
äärimmäisen raskas, mutta silti hyvin rakas. Mitä ikinä tapahtuukin,
tiedän, että kaikkine käänteineen opiskeluaika on antanut minulle
hienon pohjan tulevalle.
Reeta Salminen
