Mañana, mañana

”Mitäs tehtäis tänään illalla?”
”Mulla on idea: ei tehdä mitään.”
”Miten niin ei tehdä mitään? Kai nyt jotain täytyy tehdä.”
”Ei täydy, jos ei huvita. Eikä mua huvita.”
”Mua huvittais. Vois vaikka vähän siivota.”
”Ei hyvää päivää. Siivota? Eikö millään muulla tavalla muka saa aikaa kulumaan?”
”Miten niin?”
”No, eilen pestiin pyykkiä ja tiskattiin ja toissapäivänä imuroitiin."
“Vois täällä jotain kuitenkin tehdä. Tiskiä on tullu lisää, täällä on vähän likaista.”
”Täällä on aina vähän likaista. Oli miten oli, mä en nyt jaksa ruveta puunaamaan koko iltaa.”
”Eihän siihen koko iltaa meniskään. Voitais käydä hakemassa joku leffa sitten kun homma on tehty.”
”Noin sä sanoit eilenkin. Ei tähän koko iltaa mee. Ja meni kuitenkin.”
”Se nyt johtui ihan sun asenteesta.”
”Ai mun asenteesta? Oliko mun idea järjestellä vaatekaapit ja viikkailla lakanoita, kun sattui jäämään muka ylimääräistä aikaa? Se oli kyllä sun suuruudenhulluutes...”
”Nekin hommat olis menny paljon nopeemmin, jos sä et olis käyttäny niin paljon aikaa purnaamiseen ja valittamiseen.”
”Tänään mä oon valmis purnaamaan vaikka koko illan, ettei tarttis siivota. Mä löhöän ja syön ja löhöän tänään.”
”Voi että sä osaat olla rakentava.”
”Olis sullakin varaa olla rakentavasti laiska. Istu tähän viereen ja kattellaan telkkaria.”
”Sulla ei sitten koskaan oo mielikuvitusta. Sä et ees yritä keksiä mitään tekemistä.”
”No, niinhän mä sanoin ja siinä on mielikuvitusta. Huomenna sitten.”
Sari-Pentti

Sari-Pentti