Tanssisoundin ja metallin liitto tuottaa tuskaa

Tuska on viime aikoina viipyillyt musiikkimediassa. Painin kolmas levy Dancing With The Dead on nimittäin saanut kriitikoilta ylistävän vastaanoton. Samoin kävi edeltäjille.

Allekirjoittaneelle Painin suitsutus on ollut ihmetyksen aihe, sillä yhtyeen tanssimusiikin ja metallin yhdistelmä on vaivaannuttavaa kuultavaa.
Yksi syy palvontaan lienee Painin lähtökohdat. Yhtyeen peräsimessä on ruotsalainen Peter Tägtgren, kunnioitettu mies raskaan musiikin ympyröissä. Hän omistaa maineikkaan Abyss-studion, jossa moni genren suuri nimi on käynyt äänittämässä tuotoksiaan.

Suuri yleisö tuntenee joukosta on muun muassa Children Of Bodomin ja Dimmu Borgirin. Tägtgren luotsaa niinikään death metalia soittavaa Hypocrisyä.

Pain lähti liikkeelle Tägtgenin sivuprojektina, mutta nyt siitä näyttää muodostuneen miehen prioriteettiyhtye. Yhtye-termin käyttäminen tosin on harhaanjohtavaa. Uusin levykin on käytännössä Tägtgrenin sooloprojekti. Hän on toteuttanut teoksen kaikki vaiheet sävellyksestä miksaukseen täysin omin voimin.

Vaikka saavutus on kunnioitettava, musiikki ei vakuuta. On hämmästyttävää, kuinka tylsämielisesti konemusiikin ja särökitaroilla hakattujen riffien liitos on toteutettu.
Kielisoitinvallit ovat yksinkertaisia ja mielikuvituksettomia. Syntetisaattorit tuottavat kuvioita, jotka olivat suosittuja kymmenen vuoden takaisessa karvanoppateknossa. Soundit ovat tosin hienot ja pelastavat tuotosta jonkin verran.

Monin paikoin tulee mieleen, että Pain on kuin metallinen versio E-Typestä. Varsinkin melodiakäsitys on hyvin yhteneväinen. Tämä ei toki ole yllättävää, onhan Tägtgren myöntänyt, että Painin alkuperäinen konsepti oli yhdistää raskaat kitarat 1990-luvun eurodancen sykkeeseen. Ja onpa mies kerännyt kokemusta myös E-Typen kiertuekokoonpanon kitaristina!

Vaikka ilmaisu on aiempia levyjä orgaanisempaa, kuuntelu on bändin nimen mukaista. 1-

Toni Keränen

(1 = Välttävät tiedot, 2 = Hyvät tiedot, 3 = Erinomaiset tiedot)