Ensimmäiset yliopistot perustettiin 1100-luvulla Bolognaan ja Parii-siin. Suomeen yliopisto-opetus saapui v. 1640, kun Turun Akatemia perustettiin, samoihin aikoihin Tarton (v. 1632) vastaavan opinahjon kanssa. Tuon ajan ylioppilaslaulut olivat lähinnä kirkollisia lauluja ja koululauluja, joita Suomessa koottiin Piae cantiones -laulukokoelmaan jo v. 1528. Lati-nan silloinen tärkeä asema akateemisen maailman universaalina kielenä saneli myös opiskelijoiden laulujen kielen. Suomen ylioppilaskulttuuri muodostui pitkälti saksalaiselle pohjalle, olihan saksalainen kulttuurialue suomalaisten portti manner-Eurooppaan ja Turulla jo Hansa-aikaan juontavat kauppasuhteet Kielin ja Lyypekin kanssa. Myös Viro kuului Saksalaisen kulttuurin vaikutuspiiriin ja monet saksalaiset perinteet ovatkin tulleet Suomeen Baltian kautta. Kolmas saksankielisen laulukulttuurin maahantuonnin edistäjä oli 1800-luvun alussa maamme musiikkielämää voimakkaasti uudistanut Fredrik Pacius.

1800-luvun alkupuolella alettiin Saksalaisia ylioppilaita kutsumaan Burscheiksi ja heidän alueelliseen tai aatteelliseen yhteenkuuluvuuteen perustuvia erilaisia organisaatioitaan Burschen--schafteiksi. Alunperin Burschi-kulttuuri oli aikansa auktoriteetteja kyseenalaistavaa opiskelija-radikalismia, mutta myöhemmin sen sisältö on muuttunut sovinnaiseksi osaksi akateemisia perinteitä. Tuolloin muodostunut ylioppilaskorporaatioiden perinne elää vieläkin pitkälti varsin samanlaisena niin Saksassa kuin Baltiassakiin ja Suomen osakunnissakin on siitä monia vaikutteita.

Burschenschaftien kokoontumisissa, Kommers:eissa laulettiin iloisia ja yleviä ylioppilaslauluja ja juomalauluja. Laulut oli painettu Kommers-buchiin ja laulua johti laulunjohtaja ilmoittaen laulun aluksi "Silencium ad cantum" ja sen lopuksi "Cantus ex est". Apunaan johtamisessa hänellä oli tarkoitukseen tehty tylppäkärkinen miekka, rapiiri, jonka kahvassa olivat Burschenschaftin heraldiset värit. Miekkahan oli viitan ohella vanhastaan ollut ylioppilaan arvon tunnus ja Turun Akatemiassakin opiskelijoita koulutettiin myös käyttämään sitä niin toverillisissa mittelöissä kuin totisemmissakin kamppailuissa. Miekkailu ei Suomen osakunnissa saanut vakaata jalansijaa ja Saksassakin se on nykyään harvinaista. Sensijaan laulunjohtoon miekkoja on kyllä meilläkin käytetty, vaikka se ei enää nykyään ole kovin tavallista. Tuon ajan laulut yleistyivät Suomessa pääosin vasta 1840-luvun jälkeen, ja niitä laulettiin lähinnä alkukielellä. Käännöksiä tuontilauluihin ryhdyttiin laatimaan vasta 1920-30 -luvuilla.

Suomen sodassa 1807-08 Suomi siirtyi Venäjän autonomiseksi suuriruhtinaskunnaksi. Turun palo v. 1829 oli viimeinen sysäys jo vireillä olleille suunnitelmielle siirtää Akatemia Helsinkiin. Tästä huolimatta ruotsin-kielisen kulttuurin asema massa säilyi vakaana. Akademiska sångföreningen perustettiin v. 1848, Wennerberg julkaisi opiskelijaelämästä kertovat duettonsa Gluntarne v. 1849-51 ja Prins Gustav sävelsi Student-sångin v. 1951. Akateemisten piirien juomalaulutkin olivat 1800-luvulla pitkälti ruotsalaisia snapsilauluja ja Bellmanin tuotantoa. Vuosisadan loppua kohden suomalaisuusajatus alkoi nostaa päätään. Ylioppilaskunnan laulajat perustettiin v. 1882 ja kansanperinnettä alettiin osakuntien myötä-vai-kutuksella kerätä pitkin maakuntia. Ryssäviha ja toivo itsenäisestä Suomesta kuitenkin yhdistivät kielellisiä osapuolia ja ylioppilaiden laulujen joukossa tärkeään asemaan nousivat isänmaalliset laulut, omaa kulttuuria ihannoivat laulut ja kansanlaulut.

1920-luvulla tapahtui akateemisessa maailmassa paljon. Maahan perustettiin kaksi uutta yliopistoa, Åbo Akademi v. 1918 ja Turun Yliopisto v. 1920. Opiskelijalaulukirjoja julkaistiin etenkin osakuntien toimesta runsaasti, ja ne sisälsivät lähinnä edellämainittuja lauluja, myös osakuntien aloitteesta syntyneitä maakuntalauluja. Vuonna 1929 ilmestyi Tekniikan ylioppilaiden laulukirja, jossa jo tuolloin oli sitä vääräleukaista huumoria, josta teekkarit nykyäänkin tunnetaan. Juomalauluja kirjoissa oli vähänlaisesti, olihan maassa kieltolaki v. 1917-1932. Tämä ei toki estänyt opiskelijoita juomasta, mutta pakotti pitämään asiassa matalaa profiilia.

Kieltolain kaaduttua vapautuivat myös juomalaulut, joita haettiin kansan-perinteestä, käännettiin muualta ja väännettiin itse. Kokoelmassaan Laulajapoika v. 1933 Hjalmar Nortamo loi ajan hammasta sitkeästi uhmanneita klassikoita eikä nuori nimim. Palle (Reino Hirviseppä) jäänyt huonommaksi esikoisellaan Laulu kiertää pöytää v. 1943. Näiden kirjojen laulut löytyivät pian myös monien tuon ajan opiskelijakirjojen sivuilta.

Ruotsinkielisten osakuntien kirjat pursusivat skandinaavisia snapsilauluja, mutta niitä ei ollut suomalaisten osakuntien kirjoissa: maan kun jakoivat kahtia kiihkeät kieliriidat, joissa vaadittiin yliopisto-opetuksen antamista kokonaan suomeksi ja Maamme-laulun korvaamista suomalaisemmalla Isänmaan kasvoilla. Riidat tauko-sivat viimein, Turun Yliopiston Ylioppi-laskunta ja Åbo Akademis Student-kår solmivat veljesliiton ja totesivat yhdessä kaksikielisyyden olevan maallemme rikkaus. Sotien jäl-keen ruotsinkieliset laulut olivat jo ehtineet suomenkielistenkin ylioppi-laiden laulukirjoihin (vaikkakaan ei juuri päinvastoin). Jälleen-rakennuksen aika-nakin olivat toki tärkeitä myös isänmaalliset laulut ja kansanlaulut.

Opiskelijamäärät kasvoivat 1960-luvulle tultaessa voimakkaasti ja opiskelijoiden pakkojäsenyys osakunnissa lakkasi, mikä muutti kuntien aseman opiskelijayhteisössä. Samaan aikaan opiskelijakulttuurissakin näkyi arvojen vapautuminen ja populaarikulttuurin yleistyminen. Vielä 1960-luvun lopulla julkaistiin paljon opiskelijalaulukirjoja (Hki, Turku, Tampere, Oulu), joissa klassikoiden lisäksi oli uudemman sukupolven lauluja. Nähtävissä oli myös sekoittumista osakuntien ja teekkarien lauluperinteiden välillä.

1970-luku oli opiskelijapiireissä poliittisen radikalisoitumisen aikaa, jolloin taantumuksellisina pidettyjä perinteitä romutettiin rankalla kädellä. Jossain poltettiin osakuntien kuntavaakunoita, vuosijuhlia ei enää pidetty, ylioppilaslaulut korvattiin polittisilla lauluilla. Elpymistä akateemisten perinteiden alennustilasta alkoi tapahtua vasta 1980-luvun puolella. Pienimmillä kolhuilla selvisivät ruotsinkieliset ylioppilaat ja teekkarit, joilla molemmilla oli vahva yhteishenki mutta ei erityisempää vasemmistolaista väriä. Myös monet Helsingin yliopiston osakunnat ovat kyenneet säilyttämään perinteensä ja julkaisemaan uusia laulukirjoja.

Osakuntien aseman muututtua on ainejärjestöjen merkitys opiskelijayhteisöinä kasvanut. Monilla ainejärjestöillä on pitkä ja kunniakas historia jo ennen tätä muutosta, mutta etenkin ylioppilaslaulukulttuurin kannalta tuo siirtymä on ollut merkityksellinen. Nykyään uudet opiskelijapolvet kasvavat usein akateemiseen maailmaan ainejärjestön suojissa ja sieltä opitaan myös laulut, jos osakunnat tuntuvat vierailta, eikä ylioppilaskunnalla ole omaa kirjaa. Oppiaineen mukaan järjestäytyminen on vanhastaan tuttua teekkareille, joilla aina on ollut kiltansa. Samaa voi sanoa kauppatieteen 'kyltereistä', jotka liittyivät akateemiseen joukkoon ekonomin tutkinnon tullessa ylemmäksi korkeakoulututkinnoksi v. 1977.

Nykyistä opiskelijalaulukultturia tuntuu leimaavan synergistisyys. Tyypillinen laulukirja sisältää useimmiten paitsi porukan omia 'alan' lauluja, myös vanhoja ja uusia opiskelijalaulukirjallisuuden elementtejä. Vahvojen laulukulttuurien, skandinaavisen perinteen ja teekkarilaulujen vaikutus on nähtävissä kaikkialla, perinteikkäät ylioppilaslaulut saksalais-baltialaisine taustoineen ovat jäämässä taka-alalle. Ne löytyvät toki edelleen osakuntien kirjoista, mutta näissäkin kirjoissa on niille aiemmin vieraampien elementtien vaikutusta. Toisin kuin 60-luvulla opiskelijalaulukirjat sisältävät nykyään lähes poikkeuksetta aina myös iskelmiä.

Kirjan laulujen jako lukuihin perustuu pitkälti monissa opiskelijalaulukirjoissa aiemmin esitettyyn jakoon, kuten myös lukujen järjestys. Isänmaalliset laulut aloittavat kirjan, Maamme etunenässä, onhan se kansallislaulumme ja näin tavallaan statukseltaan kirjan arvokkain laulu. Isänmaalliset laulut ovat aina olleet tärkeä osa ylioppilaslauluperinnettä, ennenkaikkea itsenäistymisen ja sotien kriittisinä vuosina. Maakunnallisista lauluista on otettu mukaan vain varsinaiset maakuntalaulut, vaikka osakuntien laulukirjoista löytyy kosolti lisää niiden kaltaisia lauluja. Luonteeltaan sotilaallisten laulujen historiallinen asema opiskelijoiden laulukirjoissa selittyy suurelta osin sillä, että aina sotiin asti ylioppilaat olivat valtaosaltaan ruotuväen käyneitä miehiä.

Kirjan kenties tärkein osa on Ylioppilaslaulut, joka sisältää aiemmin määritellyn ylioppilaslaulun kriteerin täyttävät laulut. Arvokkaat ylioppilaslaulut keskiajalta viime vuosikymmeniin käsittelevät opintietä ja ylistävät yliopistoa, keveämpien keskeiset teema taas on nuoruus ja opiskelijaelämä. Viitteet akateemiseen yhteisöön ovat monissa lauluissa etäisiä, tai puuttuvat kokonaan, mutta lauluilla on siitä huolimatta vahva ylioppilastausta. Monet tämän osan laulut on esitetty useammalla kielellä, mikä etenkin saksan ja eestin kohdalla on tavallista monissa osakuntien laulukirjoissa. Nämä kirjat ovatkin tärkeimpiä ylioppilaslaulujen lähteitä, ainejärjestöjen laulukirjoissa ylioppilaslauluja on usein melko vähän.

Teekkarilaulut -osaan on koottu ne laulut, jotka selvimmin juontavat juurensa polytekniikan opiskelijoiden keskuuteen. Teekkarilaulun käsite on vähintään yhtä hankalaa rajata kuin ylioppilaslaulunkin varsinkin kun monet iloluontoiset laulut ovat takavuosina olleet sekä tekniikan ylioppilaiden että yliopisto-opiskelijoiden suosiossa. Teekkareiden ylivertainen me-henki ja aktiivinen laulukulttuuri on kuitenkin johtanut siihen, että nämä aiemmin laajemmassa käytössä olleet laulut ovat nykyään jääneet käytännössä teekkareiden yksityisomaisuudeksi. Silti ei myöskään sovi väheksyä puhtaasti polyteknikkojen keskuudessa syntynsä saaneiden laulujen määrää ja painoarvoa, niitä on tässäkin kirjassa miltei kaikissa luvuissa. Monet tällaiset laulut ovat jo kauan sitten tulleet tunnetuiksi myös teknologipiirien ulkopuolella menettäen näin teekkariluonnettaan ja toiset, hyvinkin teekkarilaulun statuksen ansaitsevat laulut on sujuvuuden nimissä sijoitettu käyttötarkoituksensa perusteella muihin lukuihin.

Hämmentävän suuri määrä tämän kirjan lauluista on juomalauluja. Kun kannessa kuitenkin lukee Ylioppilaan laulukirja herää epäilys, minkälaista joukkoa nuo kansan toivot oikein ovat, kun juominen tuntuu laulussakin olevan se päällimmäinen ajatus. Perinteisesti laulukirjojen esipuheissa vastataan tällaisiin syytöksiin niin, että juuri juomalaulut ja niihin liittyvä kulttuuriperinne erottaa vuosijuhlissa istuvan frakkeihin sonnustautuneen joukon nakkarin nurkalla remuavasta jätkälaumasta, vaikka Kossu molempien kurkussa pulputtaisikin. Muita tunnettuja argumentteja ovat se, että laulukirja kehottaa laulamaan, ei juomaan ja että mitä enemmän laulat, sen vähemmän ehdit juomaan, eli juomalaulujen julkaiseminen on oikeastaan raittius-yötä. Snapsilaulut aloittavat juomalaululukujen sarjan, ovathan ne usein vuosijuhlan etummaisia lauluja alkuseremonioiden jälkeen. Snapsilauluja lauletaan usein paljon, sillä ne ovat lyhyitä ja reippaita, usein laajalti tunnettuja ja helppoja oppia. Laulujen riittävä määrä varmistaa myös, että janoisimmat saavat kipattua riittävästi moukkuja ja hitaimmatkin saavat edes ensimmäisen lasin tyhjäksi.

Snapsilaulukultuuri on itseasiassa hyvin skandinaavinen ilmiö. Ruotsalaisessa kulttuurissa ei lasiin kosketa ilman, että ensin on laulettu ja snapsilauluja on olemassa aivan luvuton määrä. Erääseen niteeseen on kerätty suorastaan tuhat skandinaavista snapsilaulua, eri maa- ja ruokakunnissa kun on aina hieman eri sanat ja sävelet. Ilkeämielinen voisi sanoa, että tuo snapsilaulukulttuuri on vain merkityksetön kaaos muutamaan puhkikuluneeseen melodiaan (Helan går, Vait' on huulet, Yl' kasteisten vuorten, Längtan till landet, Hej, tomtegubbar) väsättyjä kotikutoisia värssyjä ja että vähänkään tunnetumpia lauluja, joilla on jonkinlaista kulttuurihistoriallista painoarvoa on vain alun toista kymmentä. Tässä täytyy kuitenkin nähdä metsä puilta: tärkeintä skandinaavisessa snapsikulttuurissa on itse ilmiö, ryyppyjen (ja laulujen) vissi järjestys, korrekti skåålailu ja laulun aina niin tärkeä asema.

Tapa laulaa snapsilauluja suomalaisten ylioppilas- ja osakuntien vuosijuhlissa onkin selvästi lainattu länsinaapurista ja maamme ruotsinkielisistä ylioppilaspiireistä. Kuitenkin, vastoin valitettavan yleistä harhaluuloa, Suomessa on myös kotimaisia ryyppylauluja, vieläpä kohtalaisen runsaasti. On kansanlauluja (etupäässä länsirannikolta) kuten myös eri-laisiin trad. melodioihin tehtyjä uusia sanoituksia: etenkin nimim. Palle ja melkoinen joukko anonyymeja teekkareita ovat olleet tämän uudemman tuotannon takana. Suomalaisten snapsilaulujen osio on yksi tämän kirjan tärkeimpiä jaksoja, sen tehtävänä on osoittaa vääräksi se uskomus, että ainoa suomalainen juomalaulu olisi Juomalaulu ei-laulajille: Hep!

Viinilauluja ja olutlauluja on löydettävissä vähemmän kuin snapsilauluja. Nämä laulut ovat usein myös hieman erilaisia: pidempiä ja vaikeampia, jopa suoranaisia soolonumeroita. Viini- ja olutlauluja tunnetaan usein turhan vähän, jolloin vuosijuhlissa tai arkisessakin kapakkaillassa maukkaat juomat jäävät suotta vaille sävelten vauhditusta. Toivottavasti tähän kirjaan painetut nuotit ja muutamat opiskelijalaulukirjallisuudessa ensi kertaa nähtävät laulut auttavat näissä tilanteissa. Jalojen juomien luvun tärkeintä antia ovat punssi- ja konjakkilaulut. Arrakkipunssi on skandinaavinen ilmiö, ja sille löytyy ruotsalaisista piireistä lauluja rutkasti enemmänkin. Konjakkilaulut taas ovat enemmän suomalaista perua. Monenlaisille muillekin väkeville ja miedoille juomille löytyy omia laulujaan, myös muualta kuin tästä jalojen juomien osastosta.

Muut juomalaulut -otsikon alle on koottu lauluja, joihin selvästi kuuluu juominen, laulun nimi on jokin 'Juomalaulu' tai viimeinen sana on 'skål'. Rajan vetäminen juomalaulun ja iloisen pöytä- tai seuralaulun välille on mahdotonta ja tarpeetontakin, monet kirjan myöhem-mistäkin luvuista tarjoavat hyvin nesteiden nielentää vauhdittavia lauluja. Hauskoja osa-kokonaisuuksia ovat wanhojen tanssien (ja uudempienkin) säveliin tehdyt juomalaulut, erilaisiin lastenlaulusäveliin kyhätyt juomaversiot ja juomalaululeikit. Hyvässä seurassa -luku alkaa jo muistuttaa sillisalaattia, mutta yhteisiä teemoja on siinäkin nähtävissä: lauluja iloisesta seurasta ja laulamisesta sekä lauluja viinistä, laulusta ja naisista löytyy paljon ja niissä on selvästi kuultavissa perin miehinen sävy. Tarkoitus ei ole, että tässä sovinismi nostaisi karvaista päätään; näidenkin laulujen luonne on peräi-sin yliopistojen miesvaltaiselta ajalta, jonka olemassaoloa ei käy kieltäminen ja jonka lauluja ei voi jättää pois opiskelijalaulukirjasta ilman, että jotakin ylioppilaslaulukulttuuriin kuu-luvaa silloin unohdetaan.

Juhlalauluihin on koottu vuosi- tai muun juhlan eri vaiheisiin sopivia lauluja. Juhlan aloitus- ja päätöslaulujen väliin mahtuu erilaisia tervehdys- ja onnittelu- ja kiitoslauluja niin päivänsankarille, puhujalle kuin isäntäväelle tai vieraillekin. Arvokkaiden vanhojen juhlanlopetuslaulujen jälkeen seuraa vielä uudempaa perua olevia jatkojen himmeisiin tunteihin istuvia lauluja ja lopulta lauluja viimein koittavasta unesta, kuolemastakin. Sesonkilauluista taas löytyvät ensinnä kevätlaulut, jotka kuuluvat etenkin opiskelijakuorojen ohjelmaan vappuna, jolloin otetaan kesäkaudeksi käyttöön myös ylioppilaslakki. Joululaulut sisältävät myös opiskelijahenkisiä pikkujouluihin sopivia variantteja. Lisäksi tästä luvusta löytyvät saunalaulut, joiden soidessa löyly maistuu kahta makoisammalta.

Serenadit ovat ylioppilaslaulukirjojen vakiomateriaalia miehisen opiskelijakulttuurin ajalta, ja lievän sovinismin vastapainoksi saadaan näin annos vanhan hyvän ajan herrasmiesmäisyyttä. Laulut on tässä esitetty alku-peräisessä roolijaossaan, mutta mikään ei estä naisia halutessaan esittämästä ainakin joitakin näistä lauluista vastakkaiselle sukupuolelle sanoja sopivasti muokkaamalla. Tunteikkaiden serenadien lisäksi mukana on enemmänkin hupinumerosta käyviä rakkauslauluja ja muutama duetto.

Hävyttömät laulut ovat suhteellisen nuoria tulokkaita opiskelijalaulukirjoissa vaikka, että monet näistä lauluista ovat vanhoja kansanlauluja. Kaksimieliset laulut yleistyivät opiskelijoiden käytössä vasta 60-luvulla, tai ainakaan niitä ei liiemmin kehdattu painaa laulukirjoihin ennen tuota. Toisissa piireissä on tapana painaa hävyttömät laulut erilliseen vihkoseen, jota sitten voi halutessaan pitää liitteenä varsinaisen kirjan välissä. Kansanlaulujen lisäksi joukossa on itsetehtyjä väännöksiä ja tuontilauluja.

Omaan lukuunsa on sijoitettu ne kansanlaulut, jotka eivät ole eksyneet muihin lukuihin käyttötarkoituksensa tai aiheensa vuoksi. Joukossa on tunnettuja klassikoita, mutta myös eksoottisempia lauluja joita ei löydä kaikkien laulukokoelmien sivuilta. Etenkin osakuntien laulukirjoissa on vuosisadan vaihteen ja alun keräystyön jäljiltä säilynyt paljon sellaisia lauluja, jotka eivät koskaan ole päässeet suurempaan julkisuuteen.

Nuotit on liitetty niihin lauluihin, joiden melodia ei ole välttämättä kaik-kien lukijoiden tuntema, eikä löydy Suuri Toivelaulukirja -sarjasta. Milloin nuottia ei ole, on selitystekstissä viite toivelaulukirjan nuottiin. Toimitus on hyvin tietoinen siitä, ettei elävää lauluperinnettä aina voi vangita nuottiin ja että monien laulujen kohdalla erilaisten varianttien määrä on loppumaton. Joku voisi jopa olla sitä mieltä, että nuottiin merkitsemistä ei saisi edes yrittää, koska se on tälle kulttuurille vierasta. Olemme kuitenkin tälle tielle lähteneet, sillä nuottiin merkitseminen on jäykkyydestään huolimatta ainoa tapa antaa laulun avaimet myös sellaiselle henkilölle, joka ei ole laulua koskaan kuullut.

Nuottien tarkoitus ei siis ole julistaa jotakin tiettyä varianttia ainoaksi oikeaksi. Valituiksi tulleet versiot perustuvat toimituksen parhaaseen tietoon ja mieltymyksiin, jotka parhaimmillaankin ovat erittäin rajoittu-neet. Monissa nuoteissa on joillakin tavuilla kaksi eri varianttien mukaista sävelvaihtoehtoa, ja muita vaihtoehtoja sopii jokaisen tapailla mielensä mukaan. Sävellajit on valittu yhteislaululle suurinpiirtein sopiviksi. Etenkin äänialaltaan laajimmat laulut yksinkertaisesti vain menevät suhteellisen korkealle ja matalalle ja sen kanssa on elettävä. Käyttäkää tukea ja kuuluvaa ääntä.

Tempo/esitysmerkintä on kirjoitettu, jos säveltäjä on sellaisen kirjoittanut tai toimituksen päähän on juolahtanut jokin sopiva vaihtoehto. Nuotinnusohjelma Finale rajoittaa käytettävien erikoismerkkien määrää ja heittelee joskus tavuviivoja minne sattuu, mistä toimitus ei ota minkäänlaista vastuuta. Pienillä nuoteilla kuvataan yleensä lauluun sisältyvää instrumentaaliosaa, joka voidaan joskus myös laulaa, tällöin nuottien alla on 'sanat'. Pikkunuotit voivat myös kuvata vaihtoehtoista melodiaa. ristipäiset nuotit kuvaavat puhuttuja/huudettuja tavuja tai käsien taputuksia tms., selitykset löytyvät kunkin kappaleen kohdalta. Glissandot on merkitty yhdistämällä nuotit toisiinsa suoralla viivalla.

Kursiivia on käytetty erottamaan erikieliset säkeistöt toisistaan. Lisäksi kursiivilla merkitään solistin lauletta-vaksi/ lausut-tavaksi tarkoitetut osat. Lauluissa, joissa sanat ovat monilla kielillä on toisten kielien sanat kirjoitettu pienemmällä pistekoolla tilan säästä-miseksi.

Laulujen lopussa olevat selitystekstit kertovat tekijä- ja oikeudenomistajatiedot sekä opiskelijalauluperinteen kannalta relevantteja taustatietoja ja laulun esittämiseen liittyviä perinteitä. Mahdolliset variantit ja vaihtoehtoiset melodiat luetellaan viitteineen. Lopuksi listataan ne laulukirjat, joissa laulu on esiintynyt. Kaikkia opiskelijalaulukirjoja ei tieten-kään ole tätä tarkoitusta varten voitu käydä läpi, vain toimituksen mielestä merkittävimmät lähdeteokset. Lyhenteiden selitykset löytyvät Lähteet -osasta.

Laulut ja selitystekstit sisältävät opiskelijakulttuuriin liittyviä käsitteitä, joita kaikkia ei selitetä missään tässä kirjassa, lähinnä siitä syystä, että jos alkaa koota sanasto-osaa käy rajanveto mahdottomaksi ja kohta pitää selittää jo koko maailma. Joitakin laulukohtaisia termejä on tilan salliessa pyritty lyhyesti selittämään laulujen selitystekstien yhteydessä.

Kirjan lopussa on joukko hakemistoja. Päähakemistosta löytyvät aakkos-järjestyksessä kaikkien laulujen nimet, alkusanat ja aliakset kaikilla niillä kielillä, joilla laulu tässä kirjassa esiintyy. Tilannehakemistosta löytyy erilaisia lyhyitä osahakemistoja, joiden tarkoitus on helpottaa sopivan laulun löytymistä eri tilanteissa.

Tämän kirjan syntyyn ovat myötävaikuttaneet lukuisat henkilöt, joista tässä mainittakoon seuraavat:

Ylioppilaslaulujen maailmaan sekä osakuntien perinteisiin meitä ovat johdattaneet laboratoriopäällikkö FM Lauri Niemi, lääketieteen ja kirurgian dos. Timo Parvinen, apteekkari Arne Malmio, FM Sorri Samma-listo, tietojärjestelmätieteen prof. Markku Nurminen, prov. Jukka-Pekka 'Jiipee' Rauha, prov. Manu Eeva, ja fil. yo. Petri 'Juutas' Kähkönen.

Teekkarilaulujen ihmemaahan meitä ovat ohjanneet TKY:n hallituksen puheenjohtaja -97 Samppa Ruohtula, SIK:n lukkari tekn. yo. Janne Rantanen, Teekkarilauluja -87 painoksen päätoimittaja DI Teemupekka 'Tepe' Virtanen, Hummeripoikien nokkamies DI Ilkka Aaltonen ja DI Jori Nieminen.

Skandinaavisen laulukulttuurin saloja ovat valottaneet rehtori FM Börje Lång, yliassistentti FT Rainer 'Pancho' Sjöholm, assistentti FL Jan-Erik Lönnqvist, Kemistklubbenin ex-sångledare DI Tor Stendahl, fil. yo. Kaj 'Kaitsu' Wallenius ja fil. yo. Tero 'Tero' Hurskainen.

Lisäksi tietoja hyvistä lauluista ovat antaneet FM Mikko Rintola, laborantit Arja Pietikäinen ja Riitta Jalava, dipl. laulaja Heikki Ranta, dipl. laulaja Hannu Kerkola, oik. yo. Vesa Hällfors ja fil. yo. Teija Pihkala. Oikoluvussa asiantuntijoina avustivat FM Mirja Aalto, fil. yo. Leena Kylmäniemi, fil. yo. Maija Lukander, fil. yo. Timo 'Timbe' Viitanen. Käyttäjäystävälliset ja toimintavarmat tietokoneohjelmistot ja käyttöjärjestelmät puski markkinoille fil. yo. William 'Bill' Gates III.

Inspiraatiota ovat vuosien varrella antaneet FM Antero 'Antte' Järvi, kaptl. Vesa Aalto, DI Jukka Nieminen, perämies Tommi 'Serve' Servanto, KTM Ilkka 'Ile' Kivisaari, DI Keijo 'KeKe' Marttinen, DI & prov. Jukka Rantanen, DI Antti 'Ana' Takala, FM Evert Kupiainen, Tyy:n kuoro, Lappeenrannan teekkarilaulajat, Brahe Djäknar, Florakören ja kaikki muut laulavat ystävämme.

Ymmärrystä aikaavievää projektia kohtaan ovat osoittaneet esimiehemme prof. Jorma 'Jomo' Mattinen, prof. Harri Lönnberg sekä DI Jouko Kara ja ins. Seppo 'Sepo' Aalto. Potkuja meille eivät antaneet myöskään rehtori Bengt Stenlund, rehtori Keijo Virtanen tai toimitusjohtaja Martin 'Masa' Saarikangas.